Ideana on luoda uusia symbolisia ”muistoja”, jotka korjaavat
traumojen luomia automaattisia reaktiomalleja.
Uusi muisto kuvailee, millaista elämä olisi aikoinaan voinut olla. Miltä olisi tuntunut, kun omat luonnolliset kehitykseen liittyvät perustarpeet olisivat täyttyneet hyvissä ihmissuhteissa?
Kun ihminen on valmis tunnetasolla hyväksymään uudenlaisen suotuisan mahdollisuuden, tuntuu se kehossa helpotuksena ja
rentoutumisena.
Todellisen elämän muistot säilyvät tarinana, mutta tunnetason kiinnittyminen niihin heikkenee.
Asiakas voi tulla terapiaistuntoon avoimin mielin ilman valmiiksi mietittyä teemaa. Oleellista on halukkuus rakentaa korjaavia kokemuksia. Hän voi aloittaa istunnon kertomalla vaikkapa jostakin tämän hetken ongelmasta tai siitä, miltä kehossa tuntuu juuri nyt.
PBSP edellyttää terapeutilta herkkää kehotietoista läsnäoloa. Asiakkaan kertomusta, tunteita ja kehollisia reaktioita seurataan hetki hetkeltä, mitään ei sivuuteta taustoittavana tarinana.
PBSP sopii hyvin täydentämään muita terapioita, kuten psykoterapiaa tai erilaisia keho-, tanssi- , liike- tai taideterapioita. Se voi nopeuttaa prosessia tai auttaa luomaan korjaavan kokemuksen, kun jokin vaikea asia on noussut esiin.