PBSP-perustarpeet parisuhteessa: Turvallisesti yhdessä ja erikseen

vieraskynä: Sari Junno.

Parisuhteen yksi tärkeimmistä taidoista on eriyttää itsensä suhteessa toiseen. Mitä se tarkoittaa?

Se tarkoittaa sitä, että rohkenet olla yhteydessä ennen kaikkea itseesi. Tämä saattaa kuulostaa helpolta ja olla samalla yllättävän haastavaa. Eriytymiseen liittyy usein pelko toisen menettämisestä. Muuttuuko toinen niin paljon, että hän ei enää rakasta minua, eikä liity minuun?

Mikä estää eriytymisen?

Emotionaaliset traumat, vaille jäämiset omassa kasvuhistoriassa, erilaiset pelot, jotka liittyvät usein myös kasvuhistoriaan ja hylätyksi tulemisen pelkoihin.

Parisuhteen hengittävyys ja myönteiset sekä haastavat muutokset vievät suhdetta terveeseen eriytymiseen. Muutos on siis positiivinen seuraus yhdessäolosta ja yhteisestä matkasta.

Symbioottinen vaihe kuuluu parisuhteeseen. 

Symbioottisen vaiheen jatkuessa liian pitkään parisuhteesta voi loppua happi. Rajat itsen ja toisen välillä ovat puuroa, josta kumpikaan ei saa selvää. Minä ei pääse kehittymään ja suhteeseen tulee usein erilaisia tunnehaavoja. Kontrollointia ja piiloaggressiota, joka voi näkyä esimerkiksi piikittelynä, miellyttämisenä tai uskottomuutena. Tällaiset keinot ovat kuitenkin enemmän tuhoavia kuin suhdetta kehittäviä.  Turvallisen kiintymyssuhteen taidot eivät ole riittäviä eikä parisuhde pääse kehittymään.

Parisuhde on kiintymyssuhde ja siksi on hyvä myös kurkata omaan kiintymyshistoriaan.

Onko omassa historiassasi jokin kaava, joka estää eriytymästä? Kohtaamalla vaille jäämisen tunteita ja tarpeita kohtaat itsesi ja voit tulla eheämmäksi suhteessa toiseen.

Parhaimmillaan eriytyminen on nähdyksi ja kuulluksi tulemista, toisen hyväksymistä varjoineen, syvää kohdatuksi tulemista suhteessa itseen ja toiseen. 

Eriytyminen auttaa kohtaamaan omia tunteita, tunnistamaan ja ilmaisemaan niitä toiselle.  Vaikka suhde on romanttinen ja rakkaudentäyteinen, voit kokea, että seisot omilla jaloillasi tällä elämänmatkalla. Mennään yhdessä eteenpäin tanssien, pysähdellen, ihmetellen ja toisen puoleen kääntyen sekä sopivasti tilaa antaen.

Eriytyminen ja PBSP:n perustarpeet

Psykomotorisessa Pesso-Boyden -terapiassa tutkitaan viittä perustarvetta, joiden tulisi täyttyä turvallisissa kiintymyssuhteissa ja muissa hyvissä ihmissuhteissa lapsuuden ja nuoruuden aikana. Voimme myös tutkia, miten perustarpeet näyttäytyvät parisuhteessa:

Paikka

Jos parisuhteessa toisella tai kummallakin oma paikka ja tila ovat olleet turvattomia varhaisissa kiintymyssuhteissa, voi olla vaikea sitoutua parisuhteeseen kuten toivoisi. On ikään kuin toinen jalka oven välissä. Tämä puolestaan voi turhauttaa toista osapuolta ja tehdä olon epävarmaksi, rakastaako toinen minua, koska on lähdössä aika ajoin suhteesta pois tai ei sitoudu tunnetasolla.

Miten kokea paikka suhteessa turvalliseksi? Miten voittaisi hylätyksi tulemisen pelon ja voisi/uskaltaisi sitoutua toiseen terveellä tavalla? Voisitko ottaa positiivisen riskin ja olla tässä suhteessa?

Hoiva

Hoivan puute tai vaille jääminen voi esiintyä parisuhteessa niin, että ei osaa ottaa hoivaa toiselta vastaan, vaan torjuu tai mitätöi sen. Tai haluaa hoivata muita, mutta ei huomaa omaa vaille jäämistään ja omia tarpeitaan, jolloin tarpeet voivat näyttäytyä piikittelynä, riippuvuuksina (päihteet, urheilu, ruoka jne.) ja itsensä hylkäämisenä monin tavoin. Tällöin läheisyys voi vääristyä, samoin tunneyhteys. Läheisyys voi olla kontrolloitua, toispuolista suhteessa ja saada myös hoitosuhteen sävyjä, jolloin suhde ei ole enää kahden aikuisen liitto.

Tällaisessa tilanteessa olisi hyvä, että kaksi aikuista löytäisi toisensa, suhteessa toiseen, mutta myös suhteessa itseensä. Terveellä itsekkyydellä omien tarpeiden kohtaaminen, sanallistaminen, mikä on itselle tärkeää ja minkälaista hoivaa ja kohtaamista parisuhteelta toivoo. Lisäksi toisen kunnioittaminen ja huomioonottaminen niin, että se ei ole itseltä pois, mutta ei ole itseisarvo parisuhteessa.

Suojelu

Kun lapsi ei saa suojaa, on hän vaarassa menettää terveen itsesäätelyn ja vaarana on myös kohdata asioita, jotka ovat kasvuiässä liikaa lapsen/nuoren mielelle ja keholle, jolloin ihminen traumatisoituu.

Traumat parisuhteessa estävät terveen eriytymisen. Traumat sitovat liittoon, joka värjäytyy erilaisiin pelkoihin, tulkintoihin, oletuksiin ja vahvaan menettämisen pelkoon. Traumatriggerit voivat käynnistyä pienistäkin tapahtumista, kun pohjalla on käsittelemättömiä kokemuksia. Kumppanin kannalta nämä voivat näyttäytyä ennalta arvaamattomilta kiukunpuuskilta, ylilyönneiltä, väkivaltana (henkinen tai fyysinen), rajattomana käyttäytymisenä ja /tai vahvana turvattomuutena, joka synnyttää paljon pelkoa, häpeää ja syyllisyyttä suhteessa.

Tässä suhdetta kannattaisi turvaistaa niin, että yhdessä mietitään, miten yhteinen koti olisi paikka, jossa olemme turvassa ja suojeltuna. Miten voimme auttaa itseämme ja toisiamme rakentamaan yhteyttä, joka luo meille turvaa. Tunteiden sanoittaminen, kohtaaminen ja hyväksyminen ovat osa tätä teemaa (toki muitakin), peloista puhuminen ja niiden kohtaaminen. Armollisuus itseä ja parisuhdetta kohtaan. Tunneturvan rakentaminen sanoin ja teoin.

Tuki

Tuki auttaa lasta vahvistamaan positiivista minäkuvaa ja omia taitoja. Tuen puute voi näyttäytyä vääristyneenä identiteettinä, jossa on ”en kelpaa” teema vahvasti läsnä. Jatkuva riittämättömyyden tunne varjostaa parisuhdetta ja toisaalta liiallinen itsenäisyys ja hallinnan tarve voivat viedä mahdollisuuden jaettuun parisuhteeseen, jossa arjen asioiden jakaminen tuottaa iloa parisuhteessa molemmille.

Miten riität itsellesi ja toiselle? Kuinka puhuisit itsellesi riittävyyden kieltä ja kuinka toisaalta oppisit jakamaan arjen asioita ja pyytämään apua, ottamalla toisen mukaan arkeen tietoisesti.

Rajat

Liian tiukat rajat tai löyhät rajat tuovat hämmennystä. Lapsen ja nuoren rajoja on voitu rikkoa monin tavoin: sanallisesti, fyysisesti, emotionaalisesti jne. Sisäiset rajat eivät tällöin ole päässeet kehittymään terveellä tavalla. Tämä voi näyttäytyä myös parisuhteessa.

Tunteita voi tulvia yli ja reagointi voi olla tilanteeseen nähden liiallista. Toisaalta voi olla vaikea tunnistaa tunteita. Itsessä on ikään kuin ”tyhjiö”, joka on toisen tunteiden varassa. Rajattomuus voi olla myös oman kehon rajojen heikkoa tuntemista, liiallista itsekuria tai nautintoja.

Suhteessa toiseen voi olla hyvinkin pidättyväinen tai rajaton. Tarvitaan keskustelua, mitkä ovat meidän parisuhteemme emotionaaliset ja fyysiset rajat. Minkä verran toivomme yhteistä aikaa, tarvitsemme sitä ja toisiamme hyvällä tavalla? Tunneyhteyden vahvistamista ja sanoittamista. Itsesäätelyä esimerkiksi työn ja parisuhteen tasapainon löytämiseksi. Turvallisuuden vahvistamista suhteessa.

Eriytymisen kautta kumpikin ottaa enemmän vastuuta omasta onnellisuudestaan ja kumpikin tuo suhteeseen omat vahvuutensa jaettavaksi.

Kumpikin voi kokea omat tunnetilansa turvallisesti ja oppia säätelemään, sanoittamaan ja jakamaan tunteitaan ilman, että se synnyttää valtavaa pelkoa ja syyllisyyttä erityisesti, jos toinen kokee eri tavoin. Kumpikin voi luottaa siihen, että toinen huolehtii itsestään ja omista tarpeistaan, eikä suhteessa tarvitse ensisijaisesti pelätä toisen lähtemistä tai sitoutumattomuutta tai ns. ehdollista rakkautta. Ehdollinen rakkaus tarkoittaa: ”rakastan sinua jos/sitten kun/ehkä jne….”

Eriytyneessä parisuhteessa on jaettua onnea ja iloa, omista tarpeista ja onnellisuudesta vastaamista sekä tervettä huolenpitoa itsestä ja toisesta. Ikävä on kaunis tunne erossa, mutta kumpikaan ei hätäänny erohetkissä. Molemmat tietävät itsessään, että selviän myös yksin ja voin luottaa samaan toisessa.

Lähteet:

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/terapeutti-paljastaa-tama-on-terveen-parisuhteen-avain/8323340#gs.wmfpzy

Kuinka kommunikoit rakkaasi kanssa niin, että kasvatte yhteen, ettekä erillenne?

– Kirjoittaja Sari Junno on pari- ja perhepsykoterapeutti ET, PBSP -terapeutti