Turvallista ja myötätuntoista olotilaa rakentamassa

Millaisin odotuksin kohtaat uusia ihmisiä? Ajatteletko luottavaisin mielin, että sinua kuunnellaan, arvostetaan ja vuorovaikutus on sujuvaa ja tasapuolista? Vai huolettaako sinua, että tulet ymmärretyksi helposti väärin tai sivuutetuksi?


Lapsuuden kiintymyssuhteen laatu vaikuttaa moneen asiaan myöhemmässä elämässä. Ei pelkästään suhteissa toisiin ihmisiin vaan myös miten kohtelemme itse itseämme. Suhtaudunko itseeni esimerkiksi ankarasti ja rankaisevasti vai myötätuntoisen rohkaisevasti.


Onneksemme aivomme ovat muuntumiskykyisiä myös aikuisena! Turvallista kiintymysmallia voi rakentaa iästä riippumatta. Tämä vähentää kipeää tekevää ihmissuhdedraamaa, stressiä ja sisäisiä ristiriitoja. Kuvaan seuraavassa, miten työskentely tapahtuu psykomotorisessa Pesso Boyden -terapiassa (PBSP).

 

Kiintymyssuhdemalli rakentuu jo vauvana


Lapsen hermosto ja aivot kehittyvät vuorovaikutuksessa. Syntyessään lapsi on täysin riippuvainen ympäristön tarjoamasta fyysisestä ja psyykkisestä hoivasta. Kehittyvä ihminen sisäistää malleja, jotka ohjaavat automaattisia reaktioita ja tunteita, asenteita, odotuksia ja kykyä toimia tässä hetkessä. Nykytietämyksen mukaan vasta noin 25 vuotiaana ihmisaivot ovat valmiita autonomiseen aikuisuuteen.

 

John Bowlbyn ja Mary Ainsworthin 1950-luvulla kehittämän kiintymyssuhdeteorian mukainen kiintymyssuhdemalli rakentuu jo ensimmäisen elinvuoden aikana. Kehittyvän mallin laatuun vaikuttaa erityisesti sanaton viestintä vauvan kanssa. Tällöin kehittyvät erityisesti aivojen oikean aivopuoliskon hermoyhteydet, joiden avulla ihminen tulkitsee ja hahmottaa ympäristön turvallisuutta. Aikuisenakin kiinnitämme enemmän huomiota äänensävyihin ja eleisiin kuin itse sanalliseen viestintään.


Kun vauvan luonnollisiin tarpeisiin ja hänen toiveikkaisiin odotuksiin vastataan riittävän hyvin, rakentuu lapselle turvallinen kiintymys hoivaajaansa. Tämä luo pohjan sisäiselle turvallisuudelle, itsearvostukselle ja luottamukselle toisiin ihmisiin. Jos taas vauvan tarpeisiin vastataan ristiriitaisesti tai niitä sivuutetaan, kehittyy turvattoman kiintymyssuhteen malli. Tämä rajoittaa hyvän itsetunnon rakentumista, optimismia ja luottamusta ihmissuhteissa.

 

PBSP:tä pidetään edistyksellisenä ja innovatiivisena menetelmänä, jonka toimintamalleja voidaan selittää modernin neurotieteen avulla.


Psykomotorisessa Pesso Boyden -terapiassa (PBSP) tarkastellaan, miten ihmisen luonnolliseen kehitykseen liittyvät kehitystarpeet ovat aikoinaan lapsuudessa ja nuoruudessa tyydyttyneet. Vaillinaisesti täyttyneet kehitystarpeet eivät häviä aikuisuudessa. Ne haittaavat elämää esimerkiksi liiallisena tarvitsevaisuutena, patologisena häpeänä, kyvyttömyytenä säädellä omia tunteita ja mielentilaa.


PBSP:ssä määritellään viisi kehitykseen liittyvää perustarvetta: paikka, hoiva, suojelu, tuki ja rajat. Nämä tarpeet tulee tyydyttyä oikeassa iässä (herkkyysvaiheessa), oikeanlaisessa läheisessä ihmissuhteessa ja lapsen tarpeen edellyttämällä tavalla. Tyydyttyminen on usein konkreettista: esimerkiksi vanhempi pitää huolta lapsen fyysisestä hyvinvoinnista. Mutta mukana on myös psyykkinen puoli. Lapsen on tärkeä kokea, että hänellä on paikka tärkeiden hoivaajiensa ajatuksissa ja sydämissä.

 

PBSP-terapiassa hyödynnetään kehotietoista kokemusta ja muistin toimintaa täsmällisissä interventiossa, joiden avulla oikean aivopuoliskon varhaisiin tunnemuistoihin voidaan vaikuttaa.


PBSP-terapiaistunto eli rakennelma voi alkaa esimerkiksi niin, että asiakas nostaa esiin tämänhetkisestä elämästään tapahtuman, johon liittyy epämukava tunnelataus. Kun reaktiota tutkitaan tarkemmin, voi se johdattaa hyvinkin varhaiseen ikäkauteen, johon liittyy voimakas sanaton, kehollinen epämukavuus ja jännitys. Työskentelyssä terapeutti ohjaa asiakasta tunnustelemaan, mitä keho viestii tunteista ja tarpeista. Keho voi kaivata esimerkiksi tukea, kosketusta tai esiin voi nousta halu ilmaista jotakin.


Jos työskentely tapahtuu ryhmässä, asiakas voi valita ryhmäläisistä jonkun edustamaan hänelle ideaalista henkilöä, joka vastaisi hänen tarpeisiinsa juuri hänelle oikealla tavalla. Kehotuntumaan nojaten hän voi pyytää roolihenkilöltä sopivaa kosketusta, katsetta, sanoja ja sanoihin liittyvää oikealta kuulostavaa äänensävyä. Roolihenkilö tai mahdollisesti useampi roolihenkilö toteuttavat asiakkaan toivomukset terapeutin fasilitoidessa prosessia. Roolihenkilöt pidättäytyvät improvisoimasta tai soveltamasta omia impulssejaan. Oleellista on, että asiakas saa tutkia ja kokeilla, mikä hänestä tuntuisi tyydyttävältä vuorovaikutukselta.


Kun asiakas saa tyydyttävän kokemuksen, näkyy se välittömästi rentoutumisena ja kehollisena helpotuksena. Tällöin terapeutti kehottaa asiakasta kuvittelemaan, että tämä uusi tyydyttävä vuorovaikutus olisi tapahtunut hänen ollessaan sen ikäinen lapsi, jolloin alkuperäinen epätyydyttävä kokemus on syntynyt.


Neuropsykologi Dan Siegel selittää, että tämänkaltainen täsmällinen työskentely vaikuttaa ja muuttaa aivojen hermoyhteyksiä. Uusi tunnemuisto voi asettua samaan muistipaikkaan menneisyyden epätyydyttävistä tapahtumista jääneen tunnekokemuksen rinnalle. Vanha kokemus säilyy tarinana, mutta siihen liittyvä tunnelataus pienenee.


Uuteen muistoon ja sen aikaansaamaan miellyttävään kehokokemukseen voi olla hyvä palata terapiaistunnon jälkeenkin, jotta uusi kokemus rakentuisi vahvaksi hermostossa. Näin vahvistuu automaattinen sisäinen malli turvallisesta vuorovaikutuksesta. Uuden ”muiston” asettuminen sisäiseen käsikirjoitukseen avaa uusia optimistisempia mahdollisuuksia tämän hetken elämään. Elämä alkaa tuntua turvallisemmalta.

 

Kokemus rajoista alkaa muodostua taaperona


Ensimmäisen ikävuoden aikana vauvan ensisijaisia kehitystarpeita ovat turvallinen kokemus paikasta, hoivasta, tuesta ja suojelusta. Kun lapsi kasvaa taaperoksi ja uhmaikään, alkaa hän tutkia ja testata rajoja. Turvallisessa kiintymyssuhteessa lapsi oppii tällöin kokemaan itsensä erillisenä hoivaajastaan. Toinen ihminen ei ole vain omien tarpeiden tyydytystä varten. Toisella on oma mieli, tunteet ja tarpeet. Turvattomassa kiintymyssuhteessa lapsen uhmalle on voitu nauraa, häntä on voitu häpäistä, hänet on voitu jättää kiukkuamaan yksin tai lapsi on saattanut saada liikaa valtaa. Jos rajojen rakentumisen kanssa on taaperona ollut häiriötä, voi se näyttäytyä erilaisina rajattomuuden ongelmina tai narsistisina häiriöinä.


PBSP-terapiassa voidaan luoda korjaavia muistoja myös turvattomiksi ja vaillinaisiksi jääneisiin rajoihin. Työskentely auttaa saamaan yhteyden omaan voimaan, tuntemaan se turvallisesti ja hahmottamaan myös toisen ihmisen rajat.


Interventiossa seurataan tarkasti asiakkaan kehokokemusta voimasta ja sen oikeanlaisesta, tyydytystä tuottavasta kohtaamisesta. Asiakas voi esimerkiksi työntää roolihenkilön eli ideaalisen vanhemman kättä, käsivarsia tai rintaa. Ideaalinen hoivaaja säilyy vakaana. Koska asiakas saattaa olla fyysisesti hyvinkin voimakas, interventio tehdään kontrolloidusti pitäen huolta, että roolihenkilö kykenee tarjoamaan turvallisen fyysisen rajan. Asiakasta ohjataan lisäämään voimaa asteittain. Roolihenkilö voi tarvita myös lisätukea useammalta ihmiseltä. Roolihenkilö ilmaisee asiakkaalle myös sanoin esimerkiksi: ”Onpa mahtavaa, miten paljon sinulla on voimaa! Minä pidän sinut turvassa, että voit tuntea ihan koko voimasi.”


Oleellista on tässäkin, että asiakas saa miellyttävän, turvallisen kehokokemuksen voimastaan. Tämänkaltainen uusi korjaava ”muisto” voi tarjota uudenlaisen pohjan pitää huolta terveistä rajoista tämän hetken aikuisessa elämässä.


Edelliset esimerkit kuvasivat keskeisiä kohtia varhaisessa vuorovaikutuksessa ja kiintymyssuhteen rakentumisessa. Kuitenkin oleellista on, että jokainen ihminen tulee nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi juuri omanlaisenaan. Myös PBSP-terapiassa tärkeätä on seurata jokaisen ihmisen ainutlaatuista kokemusmaailmaa ja rakentaa yksilöllisiä korjaavia muistoja asiakkaan tarpeita herkästi kuunnellen ja seuraten.


-Riitta Saarikko

 

Lähteitä:


7th International Conference on Pesso Boyden Psychomotor® (PBSP): Science and Good Practice. 26th-29th September 2019, Prague, Czech Rebublic. https://pbsp.com/category/7th-intl-conf/

van der Kolk, 2017. Jäljet kehossa. 518 s. Basam Books.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *